|
||
|
|
|
|
|
FC YPA Historiaa 1974-2003: Ylivieskalaisen jalkapallon 50-vuotis- ja 30-vuotisjuhlat Ylivieskalaisen jalkapalloilun voidaan katsoa viettäneen sekä 50-vuotis- että 30-vuotisjuhlapäiviä vuonna 2003. Jo perinteiseksi ylivieskalaiseksi urheilulajiksi luokiteltava jalkapallo, täytti keväällä 2003 virallisesti 50 vuotta. Lajia on toki pelattu täällä jo 1940-luvun lopulta, mutta yhdistysrekisteriin FC YPA:n edeltäjä Ylivieskan Pallo ry. merkittiin 29.5.1953. Jalkapallon erikoisseuran uudelleen perustamisesta tuli syksyllä 2003 kuluneeksi 30 vuotta. YPS aloitti 1974 Ylivieskan Pallon alkuvuosina toiminta kuitenkin hiipui ja lakkasi kokonaan. Myöhemmin Ylivieskan Veto otti jalkapallon ohjelmaansa, kunnes marraskuussa 1973 perustettiin jalkapallon erikoisseura Ylivieskan Palloseura (YPS). Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Valto Visuri, ja sarjoihin osallistuivat kaudella 1974 edustusjoukkueen lisäksi C14-pojat ja D12-pojat. YPS:n nimeä ei kuitenkaan hyväksytty yhdistysrekisteriin, koska katsottiin, että se muistutti liikaa Ylivieskan Pallo (YPa) ry:tä. Tällöin sovittiin, että YPa:n toiminta oli viritetty uudelleen käyntiin ja palattiin vanhaan nimeen. Jalkapalloa pelattiin Ylivieskan Pallon (YPa) nimen alla kaudesta 1975 aina syksyyn 1999 asti.
6. divisioonan jumbo 1979 1970-luvulla ottelut pelattiin Suvannon yleisurheilukentällä, joka oli myös pesäpalloilijoiden kotikenttä. Jokipallot olivat tällöin tuttuja myös jalkapallossa. Juniorisarjoihin osallistuivat yleensä D- ja C-pojat. Edustusjoukkue nousi alimmalta sarjatasolta 5. divisioonaan vuonna 1976, josta se seuraavalla kaudella luopui miespulan vuoksi. Vuodet 1978-79 pelattiin 6. divisioonassa, jossa saavutuksena oli jumbosija kaudella 1979.
1980-luku: nousu pohjalta alkoi Edustusjoukkue puuttui 1980 Moskovan olympiavuonna 1980 ylivieskalainen jalkapallotoiminta oli kriisissä. Edustusjoukkuetta ei ilmoitettu lainkaan sarjaan, eikä junioritoiminnan vetäjistä ollut tietoa, kunnes Arto Nevala otti vastuun vuosiksi 1980-82. Joensuuhun opiskelemaan mennyt Nevala toimi myöhemmin erotuomarina aina liigatasolla asti. Myöhemmin tohtoriksi väitelleen Nevalan leipätyö on edelleen Joensuun yliopiston historian laitoksella. Keltamustiin väreihin 1981 Edustusjoukkue saatiin kokoon vuonna 1981, jolloin pelialustaksi saatiin vihdoinkin Urheilupuiston nurmi. Tällöin joukkueen peliasuun vakiintui keltamustat värit. Vielä 1970- luvulla pelattiin vanhaa Arsenalin pelipaitaa muistuttavassa punaisessa paidassa, jossa oli valkoiset hihat. Punainen on nykyään FC YPA:n kakkospelipaidan virallinen väri.
Nousu 5. divisioonaan 1984 Kaudella 1984 edustusjoukkue oli kypsä nousemaan 5. divisioonaan. Tällöin pelaajavalmentajana toimi Tapio Kukonlehto, joka oli jo pitkään luotsannut joukkuetta ja toiminut jo YPS:n aikana juniorivalmentajana. Nevalan jälkeen 1983 vastuun junioritoiminnasta otti Timo Karjalainen, joka nopeassa tahdissa (1984-86) kouluttautui A-valmentajaksi ja toimi tämän jälkeen toistakymmentä vuotta piirin valmentajakouluttajana. Juniorijoukkueita osallistui sarjapeleihin edelleen 2-3 aina 80-90-lukujen vaihteeseen asti. Seuran historian ensimmäinen kansainvälinen ottelu pelattiin vuoden 1984 Kokkola- Cupissa, jossa C14-pojat hävisivät ruotsalaiselle IFK Moralle 0-4.
Kotipelit Alavieskassa 1986 Kesällä 1986 Urheilupuiston kenttä oli remontissa eikä Ylivieskassa ollut pelipaikkaa, joten alkukesän kotiottelut jouduttiin pelaamaan Alavieskassa. Pelaajavalmentajana toimi tuolloin oulaistelainen Harri Lahtinen. Monet runkopelaajat olivat tuona kesänä armeijassa, eikä menestystä tullut.
Nousu Neloseen 1987 Kaudella 1987 valmentajaksi palasi vielä Tapio Kukonlehto ja pelaajatilanne oli parempi. Nousu Neloseen varmistui syksyllä. Taistelua Nelosessa 1988-92 Kaudella 1989 Timo Karjalainen aloitti viisivuotisen urakkansa edustusjoukkueen valmentajana. Kaudella 1990 joukkue pakon edessä nuorentui rajusti, ja tällöin debytoi edustusjoukkueen paidassa muun muassa 14-vuotias Ari-Pekka Roiko. Tämä joukkue oli kypsä sarjanousuun kaudella 1992. 1990-luku: erinomaista kehitystä, mutta seura konkurssiin Harrastajamäärät kasvuun Junioripelaajien määrä lähti voimakkaaseen kasvuun 1990-luvun taitteessa. Vuonna 1989 lisenssipelaajia oli 74, mutta vuonna 1991 jo 126. Tällöin YPa aloitti järjestelmällisen nappulajalkapallotoiminnan. Mukaan saatiin myös useita uusia ohjaajia, kuten Marko Myllykangas ja Kimmo Mattila. Kaudella 1994 lisenssipelaajamäärä oli jo 186. 1990-luvun alussa YPa:n juniorit niittivät kunniaa taitokilpailuissa. Vesa Rahkolin sijoittui kolmesti mitaleille SM-taitokilpailuissa. Pujottelussa hän sivusi E-pojissa Joonas Kolkan muutamaa vuotta aiemmin tekemää Suomen ennätystä. Piiritasolla mitaleille ylsivät vuoden 1991 kisoissa myös Ari-Pekka Roiko, Jari Perälä, Sami Hautakoski, Antti Kukkola ja Jani Leppälä.
Nousu Kolmoseen 1992 Kaudella 1992 YPa päätyi Nelosessa tasapisteisiin JBK:n kanssa. Nousu ratkaistiin uusintaottelussa Kokkolassa Santahaan iltavaloissa. Varsinainen peliaika päättyi 1-1, mutta jatkoajan jälkeen numerot olivat YPa:lle 1-3. YPa:n E-81 voitti kaudella 1992 Pohjois-Suomen nappulamestaruuden. Joukkuetta valmensivat Marko Myllykangas ja Timo Karjalainen, joka samana vuonna suoritti Nuorten valmentajakoulun tutkinnon kurssin primuksena. Taistelua Kolmosessa 1993-1999 Vuodet Kolmosessa olivat kovaa aikaa YPa:lle. Pelaajamateriaalia oli yleensä niukasti, mutta kovalla taistelulla sarjapaikka onnistuttiin aina varmistamaan - yleensä vasta viimeisellä pelikierroksella. Sarja oli kovempi kuin Kolmonen nykyään, sillä yleensä puolet joukkueista tuli Vaasan piiristä ja joskus kauempaakin. 5-vuotisjakson 1994-98 edustusjoukkueen valmentajana toimi pitkän valmentajauran YPa:ssa tehnyt Jari Ristiluoma, joka aloitti juniorivalmentajana kaudella 1987. Tosin talvikauden 1994 valmentajana toimi toholampinen Kari Pinola, mutta yhteistyöstä luovuttiin melko nopeasti ja kakkosvalmentaja Ristiluomasta tuli ykkösvalmentaja huhtikuussa 1994. Keväällä vuonna 1996 edustusjoukkue matkusti bussilla Via Balticaa pitkin Unkariin harjoitusleirille. Yhteyshenkilönä toimi unkarilainen, Nivalassa ja Raudaskylällä opiskellut Balaz Türi. Hän pelasi YPa:n maalivahtina kaudella 1995.
Suomen paras Fair play -seura 1996 Ylivieskan Pallo ry sai historiansa merkittävimmän meriitin vuonna 1996, jolloin se valittiin valtakunnallisessa kilpailussa Suomen parhaaksi Fair play - seuraksi. Palkintoon sisältyi myös 40 000 markkaa käytettäväksi jalkapalloleireihin ja -varusteisiin. Suuri ansio valinnasta kuului YPa:n tärkeille taustahenkilöille Pekka Kangasluomalle, Timo Qvistille ja Mauri Hautamäelle, jotka ideoivat muun muassa Palloile kunnon jengissä -julistekampanjan
Tyttöfutis alkoi 1997 Fair play -seura kilpailussa YPa lupasi, että tyttöfutistoiminta alkaa vuonna 1997. Lupaus piti: Timo Qvist piti ensimmäiset harjoitukset Rahkolan koulun salissa tammikuussa. Paikalla oli 27 ala-asteikäistä tyttöä. Apuvalmentajana toimi hänen tuolloin 13- vuotias poikansa Ville ja muita nuoria junioripelaajia. Sarjoihin osallistui kaksi joukkuetta: D-tytöt ja E-tytöt. Historiallisen tyttöfutiksen avausmaalin laukoi Anja Kumpula ottelussa GBK:ta vastaan toukokuussa yläasteen koulun hiekkakentällä. Kaudella 1997 lisenssipelaajia oli jo 234. Ylivieskan Pallo ry. konkurssiin 1999 Jalkapalloilusta riippumattomista syistä pitkään suurissa veloissa ollut Ylivieskan Pallo ry. haettiin konkurssiin syksyllä 1999. Edellisenä vuonna rekisteröity Jalkapalloseura FC YPA otti hoidettavakseen jalkapallotoiminnan Ylivieskassa. Uusi seura hoiti kaikki jalkapallotoiminnan aiheuttamat velvoitteet ja sai Ylivieskan Pallon sarjapaikan Kolmosessa. Uuden seuran nimi haluttiin pitää samankaltaisena kuin edeltäjänsä, koska YPa:n nimellä oli perinteitä ja se oli opittu tuntemaan ympäri Suomea. Myös seuran värit ja asut säilyivät samoina pienestä nimenvaihdoksesta huolimatta.
2000-luku: uusi vuosituhat ja uusi taso Nousu Kakkoseen 2000 A-valmentaja- ja Nuorten valmentajakoulun tutkinnon suorittaneen Jari Ristiluoman jälkeen edustusjoukkueen valmentajaksi kaudelle 1999 kutsuttiin tuolloin 24-vuotias Matti Sorvoja kakkosvalmentajanaan Petri Määttänen. Vuosituhannen vaihtuessa valmentajina toimivat pelaajavalmentaja Petri Määttänen ja Marko Myllykangas. Määttänen debytoi edustusjoukkueessa pelaajana jo kaudella 1982 ja toimi juniorivalmentajana 80-luvun loppupuolella. Hänen 19. kautensa edustusjoukkueen pelaajana päättyi hienosti, sillä paikka Kakkoseen aukesi, kun vuonna 2000 Kolmosen voittanut GBK II ei ottanut nousupaikkaa vastaan ja näin FC YPA ensimmäisenä toimintavuotenaan otti historiallisen askeleen ylöspäin. Koskaan aikaisemmin ei tällä sarjatasolla ollut pelannut joukkuetta Kokkolan-Iisalmen-Kajaanin-Oulun sisäpuoliselta alueelta.
Putoaminen Kakkosesta 2001 Kakkonen osoittautui liian kovaksi sarjaksi täysin oman alueen pelaajista koostuneelle FC YPA:lle. Vahvistuksia oli toiveissa saada farmisopimuksen myötä Pietarsaaren Jarosta, mutta toiveissa petyttiin pahasti. Kaudella 2001 FC YPA:ssa ylitettiin 300 lisenssipelaajan raja. Vuonna 1989 oli 74 ja nyt 301 lisenssipelaajaa, mutta nurmikenttien määrä oli jopa vähentynyt, kun Urheilupuiston harjoitusnurmesta osa oli lohkaistu liikenneympyrän tarpeisiin ja Eläintarhan kenttä oli osittain jäänyt huolto-aseman laajennuksen alle. 301 pelaajaa - kenttäkriisi Pitkään kytenyt kenttäpula pulpahti vuosituhannen vaihteessa todelliseksi kriisiksi, mutta onneksi Ylivieskan päättäjät reagoivat tilanteeseen ja vuonna 2001 aloitettiin Safarinpuiston kentän rakennustyöt. Nousu Kakkoseen 2002 FC YPA:n puheenjohtajaksi marraskuussa 2001 valitun Keijo Nivalan johdolla seuran organisaatiota kehitettiin. Edustusjaosto vastasi aikuisten joukkueista ja juniorijaosto juniorijoukkueista. Joukkueet vastasivat entistä enemmän omasta taloudestaan. Laajentunut toiminta ja organisaatio vaati kunnollisen toimipisteen. 1980-luvun lopulta asti toimisto sijaitsi Asunto-osakeyhtiö Kanuunan kellaritiloissa, mutta toiminta kasvoi sieltä ulos. Uudet tilat löytyivät Elmo-Sportin tiloista ja samalla perustettiin Elmo- Sportin yhteyteen fanimyymälä fanituotteiden myyntiä varten. Edustusjoukkue päätti 2002 kautensa riemukkaasti. Kakkosen karsintasarjassa joukkue pelasi kauden parhaat ottelunsa: Urheilupuistossa kaatui Sundom IF 6-0 ja ratkaisevassa ottelussa Oulussa Tervarit II maalein 1-3. Tärkeä osuus nousussa oli sillä, että joukkueen taustat olivat paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Joukkueen manageriksi oli tullut Kimmo Mattila, joka palasi Ylivieskaan Kajaani-Oulu-Kajaani -kierrokseltaan. Mattila aloitti nappulavalmentajana 16-vuotiaana 1990-luvun alussa ja oli jo tuolloin avainhenkilö, kun YPa:n nappulajalkapalloa käynnistettiin. Hieman samanlainen tausta on valmentaja Marko Myllykankaalla, joka kolmantena ypalaisena suoritti A-valmentajatutkinnon vuonna 2001. Kenttätilanne parani syksyllä 2002, kun raviradan nurmikentät saatiin pelikuntoon.
Safari käyttöön Kaudella 2003 kesän harjoittelu- ja peliolosuhteet saatiin vihdoinkin kuntoon. Safaripuistoon rakennettiin oikea jalkapallokenttä, jossa katsomot ovat lähellä. Edustusjoukkue pelasi uuden kentän arvoisesti ja napsi sarjapaikkaan oikeuttavat pisteet syksyn kotiotteluissaan päästyään Safarille pelaamaan. Parantunut kenttätilanne mahdollisti myös valtakunnallisen B- ja C-tyttöjen Pohjola-cupin järjestämisen Ylivieskassa kesäkuussa 2003. Maaliskuussa 2003 seuran toimisto muutti jälleen. Uusi osoite oli Muotitalo- Lehtisen kiinteistön yläkerrassa. Toimiston yhteyteen siirrettiin myös fanimyymälä ja saatiin tilat joukkueiden palavereja varten. Kauden 2003 päätteeksi FC YPA sai merkittävän tunnustuksen, kun seura palkittiin Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n ensimmäistä kertaa järjestämässä Hyvä seura -hankkeessa. Palkintoon kuuluu 1000 euron apuraha käytettäväksi varustehankintoihin.
|
Sama teksti lehtijuttuna (eri kuvat) PDF-muodossa: |
||||||||||||||||||||||||||||||
 |
 |
